Miu ja mau, rakkaat ystävät!
On kulunut melkoisen pitkä aika siitä, kun viimeksi päivitimme aikakirjojamme. Siihen ei ole muuta syytä kuin kirjurimme, Äiskän, mittaamaton laiskuus ja meidän kaikkien uusi yhteinen intohimo, kutominen. Äiskä on viettänyt jo puolisen vuotta kaiken vapaa-aikansa puikot tassuissa, ja kuten arvata saattaa, silloin ei voi kirjoittaa. Eikä istua koneella muutenkaan.
Niinpä me ollaan mietitty tätä asiaa juurta jaksaen. Bloginaukuminen vai neulonta? Blokkeeraus on kyllä tosi mukavaa, mutta vie oikeastaan kaiken valveillaoloajan. Ja villalankakerät taas ovat melkoisen vastustamattomia! Pitkän mietinnän ja useiden hallitusneuvottelujen jälkeen me tultiin jolivaaleina.. jovilaa… suurpiirteisinä ja jalomielisinä kuningattarina siihen tulokseen, että Äiskä saa harrastaa kutomista niin kauan kuin se jaksaa sitä kiinnostaa. Me kissat päätettiin auttaa äiskyliiniä parhaamme mukaan osallistumalla lankakerien hallinnoimiseen ja varsinkin tärkeään, kutomisen aikana tapahtuvaan nukkumiseen. Hih! Ja on tästä yhteistyöstä totta vie tulostakin tullut, täytyy ylpeänä todeta! Monta patalappua ja pipoa… 
Ja siis ihan meidän kissojen ansiosta, tietty!
Nyt me kuitenkin herättiin hoksaamaan, että hei – nythän on jo joulukuu! Siitä meille tuli ihan hirmuinen hinku tulla toivottamaan kaikille meidän ihanille kissakavereille HYVÄÄ JA LÄMPÖISTÄ JOULUN AIKAA! Kalenterin luukuthan tässä jo aukeilee pikku hiljaa, eikä aikaakaan, kun se kiva partasetä tulee ja tuo lahjoja kaikille. Ja koska me ei varmaakaan edelleenkään ehditä paljoa bolggaamaan, niin ajateltiin laittaa tähän pieni kuvakertomus siitä, miten meidän syksy on sujunut.
Kesäkauden jälkeen tilanne on huonontunut merkittävästi, ja kissojen täällä Kissavallassa on arjen myllerryksessä alituiseen taisteltava ihmisten mielivaltaa vastaan ihan niinkin yksinkertaisten asioiden suhteen kuin ULKOILU! Emme kuitenkaan tingi aikomuksistamme, vaan ajamme asiaamme päättäväisesti.
Menisimme nyt ulos.
Siis ulos ollaan menossa. Nyt kaikki joukolla, tuijotusta. Ovi aukeaa varmasti tuota pikaa.
Minäpä katson, eikö henkilökunta jo riennä tänne päin…
Hei, kaverit, siis ette kai te aio luovuttaa…?
Noh, pieni välipala lienee paikallaan.
Ja sitten uudelleen. Tuijotusta, siskot!
Huoh! Vihdoinkin ulkona!
Kukahan tuolla asuu?
Mä haluan sisällekin tämmöisen raapimapuun!
Ei vitsit, täällähän väsyy. Hohhoijaa!
Syksyn edetessä ja pimentyessä me ollaan ulos maukumisen sijaan enimmäkseen keskitytty voimiemme kokoamiseen rauhallisten joogaharjoitusten kautta… ja nukkumiseen. On tärkeää saada tarpeeksi unta talvikauden aikana! Keväällä vastarintaliikkeemme kokoaa taas joukkonsa ulko-ovelle…
Kurnau ja muiskis täältä kotilinnan lämmöstä!
Terveisin Viivi, Veera ja Mimosa - Kissavallan Kuningattaret
